Parasomnia on yläkäsite unihäiriöille, joihin liittyy epänormaalia käyttäytymistä, liikkeitä, tunteita tai havaintoja unen aikana. Parasomniat voivat esiintyä nukahtamisen, unen tai heräämisen yhteydessä ja vaihdella lievistä häiritseviin. Parasomniat jaetaan kahteen pääryhmään niiden esiintymisajankohdan perusteella. Non-REM-parasomniat esiintyvät syvän unen aikana ja sisältävät unissakävelyn, yölliset kauhukohtaukset ja sekavuusheräämiset. REM-parasomniat esiintyvät REM-unen aikana ja sisältävät REM-unen käyttäytymishäiriön ja unihalvauksen. Non-REM-parasomniat ovat yleisempiä lapsilla ja vähenevät usein aikuisikään mennessä. Yölliset kauhukohtaukset ilmenevät äkillisenä heräämisenä voimakkaan pelon, huutamisen ja fyysisen kiihtymyksen kanssa. Lapsi ei yleensä muista episodia aamulla. REM-unen käyttäytymishäiriö on vakavampi parasomnia, jossa normaali REM-unen aikainen lihashalvaus puuttuu. Tämä johtaa siihen, että henkilö toteuttaa fyysisesti unennäkemisiään, mikä voi aiheuttaa loukkaantumisvaaran itselle tai sängynkumppanille. Tämä häiriö on yleisempi ikääntyneillä miehillä. Parasomnioiden riskitekijöitä ovat univaje, stressi, kuume, tietyt lääkkeet, alkoholi ja perinnöllinen alttius. Niitä voi pahentaa mikä tahansa tekijä, joka syventää unta tai häiritsee normaalia unirytmiä. Parasomnioiden hoito riippuu häiriön tyypistä ja vakavuudesta. Lievissä tapauksissa turvallisuustoimenpiteet ja hyvä unihygienia riittävät. Vakavammissa tapauksissa voidaan tarvita lääkehoitoa tai unitutkimusta tarkan diagnoosin selvittämiseksi.