Unikyky viittaa yksilön kykyyn nukahtaa ja pysyä unessa riittävän pitkään saadakseen palauttavaa unta. Se on tärkeä käsite unilääketieteessä, sillä hyvä unikyky on perusedellytys terveydelle ja hyvinvoinnille. Unikykyyn vaikuttavat monet tekijät, sekä biologiset että ympäristölliset. Biologisista tekijöistä tärkeimpiä ovat vuorokausirytmi, unipaine ja geneettinen perimä. Unipaine kasvaa valveillaolon aikana ja vähenee unen aikana — mitä pidempään olemme hereillä, sitä suurempi on tarve nukkua. Ikä vaikuttaa merkittävästi unikykyyn. Vauvat ja pienet lapset nukkuvat paljon, kun taas ikääntymisen myötä unikyky voi heikentyä. Ikääntyneet kokevat usein enemmän yöllisiä heräämisiä ja vähemmän syvää unta, mikä voi vaikuttaa unen palauttavuuteen. Elämäntavat vaikuttavat suuresti unikykyyn. Säännöllinen liikunta edistää parempaa unta, mutta raskas liikunta lähellä nukkumaanmenoaikaa voi heikentää unikykyä. Kofeiini, alkoholi ja nikotiini voivat kaikki häiritä unta eri tavoin. Stressi ja ahdistus ovat yleisiä unikykyä heikentäviä tekijöitä. Unikyvyn parantamiseksi voidaan noudattaa hyviä unihygienian periaatteita: pitää kiinni säännöllisestä unirytmistä, luoda makuuhuoneesta uneen soveltuva ympäristö, rajoittaa näyttölaitteiden käyttöä illalla ja kehittää rauhoittava iltarutiini. Jos unikyky on heikentynyt merkittävästi, voi olla kyse unihäiriöstä, joka vaatii ammattilaisen arviointia. Unettomuus, uniapnea ja muut unihäiriöt voivat heikentää unikykyä huomattavasti, mutta niihin on olemassa tehokkaita hoitomuotoja.